Haihatteluja

Tämän vuoden kohokohta henkilökohtaisessa elämässä on varmasti ollut hääpäivämme. En usko, että loppuvuodesta voi enää tulla mitään sellaista eteen, joka vetäisisi tuon päivän ohi. Häitä edeltävään aikaan kuuluivat myös polttarit (kiitokset vielä, oli vallan meikäläisen näköinen ja ihana päivä ihanien ystävien kanssa!) joissa varsin kattava polttariväki kertoi mm. mielipiteitään ja muistojaan minusta. Ei varmaankaan ole polttareiden hengen mukaista, että morsiamelle vuodatettaisiin kaikki ärsytykset ja hirvitykset päin naamaa joten pääasiassa kauniita ja ihkuja asioitahan sieltä tuli, mutta jaksoin silti vähän hämmästyä. Kuulin monen sanovan minua päämäärätietoiseksi ja tavoitehakuiseksi, tyypiksi joka jotain päätettyään todella tekee hommia tavoitteen eteen. Folks, tässä teille vähän totuutta....

Joulu on yksi lemppariaikojani vuodessa ja taas näin joulun alla olen alkanut unelmoimaan itse tehdyistä joulukorteista. Miten jonain päivänä kantaisin askartelutarvikkeet keittiön pöydälle, laittaisin joululevyn soimaan ja ryhtyisin näpertämään aistikkaita ja yksilöllisiä joulukortteja sukulaisille ja ystäville, hartaasti ja ajatuksella. Kuumaliimapistooli ja valokuvateippi surraten, ihanasti ehkä glögilasin kanssa ja piparia syöden. No, todellisuus tulee luultavasti olemaan tänäkin vuonna sama kuin aikaisemmin. Kolme päivää ennen aattoa etsitään nurkista vanhoja Unicef-kortteja, joihin kirjoitetaan yötä myöten iloisia jouluntoivotuksia ja raahataan postiin viime hetkillä. Ja se punainen kirjekuori ja halvemmat joulumerkit jäävät taas käyttämättä.

Toinen etenkin joulun ajan haavemaailmani liittyy joululahjojen tekemiseen itse. Viime jouluna neuloin miehelle sliparin. Neuloin sitä vielä aatonaattona automatkalla anoppilaan, auton takapenkillä niin salaa kuin mahdollista. Valmista tuli, monta tuntia ennen joulupukin saapumista. Heti joulun jälkeen ryhdyin neulomaan villapaitaa. Nyt on menossa kaulus joten hihat saadaan luulavasti kiinni lokakuun aikana. Vuosi, siinä ajassa meikäläinenkin onnistuu. Tähän samaan aihepiiriin kuuluu myös haaveeni käsityöblogista: sinne kirjoittaisin meneillään olevista käsitöistä, laittaisin oheen kuvia ja kertoisin juuri testaamistani uutuuslangoista. Hah, nytkin olisi seurattu saman villapaidan etenemistä jo 10 kuukautta ja ennemmin voisin kirjoittaa langoista, jotka olen ostanut kaappiin mutta joita en saa koskaan neulottua. Blogini olisi varmasti huippusuosittu.

Siinäs näette. Kaikki mikä näyttää joltain ulospäin, ei ole ihan samanlaista kun katsoo sisältäpäin.

Iida

Oikeasta ja väärästä

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta ja enemmän monta kertaa. Kirjoittanut pari sanaa tai lauseen alun, pyyhkinyt sen taas pois ja aloittanut uudestaan. Haluaisin kirjoittaa siitä, miten vaikeaa on tehdä oikein. Miten hankalaa on päättää, mikä olemassaolevista vaihtoehdoista on se oikea ja miten häilyviä rajat oikeiden ja väärien toimintatapojen välillä ovat. Onko oikein edistää oikeaksi katsomaansa tavoitetta ei niin oikeilla tavoilla? Onko oikein käyttää niitä väyliä, jotka oikeasti toimivat ja samalla ohittaa tai jättää huomiotta niitä, jotka jonkin järjestyksen mukaan olisivat oikeampia?

Joskus aikoinaan kun maailma oli enemmän mustavalkoinen oli oikean erottaminen helppoa. Se, mikä ei ollut oikein, oli väärin. Sama toisinpäin. Mitä enemmän on tietoa, tekijöitä, muuttujia, historioita, tavoitteita, sidoksia ja mielipiteitä, sitä vaikeampaa on enää määritellä mikä oikeista vaihtoehdoista on oikein vai onko sellaista ollenkaan. Alan vähitellen kuulostaa lukion filosofian tunnilta. Tässä tapauksessa tentistä vaan ei pääse läpi opettelemalla ulkoa ne erilaiset periaatteet, joilla oikean voi valita.

Ihan viime viikkoina olen joutunut pohtimaan etenkin sitä, mitkä kaikki toimintatavat ovat oikeita niiden päämäärien saavuttamiseksi, joihin yksin tai porukalla ollaan tähtäämässä. Pitää olla rehtiä ja reilua, päivänvalon kestävää ja todistettavissa, mutta näitäkin periaatteita noudattamalla on mahdollisuuksien kirjo silti aika laaja. Ja koska maailmassa kukaan meistä ei ole ainoa, on vieressä aina muita, joilla on omia agendojaan, joita ajetaan jollain tavoilla, jotka voivat olla erilaisia kuin mitä me hyväksymme. Pitäisikö siis tarkistaa omaa linjaa ja hyväksyä muutama tummempi sävy omaan reiluun pakkaansa? Vai onko oma pakka edes muiden mielestä reilu? Tai onko sillä mitään väliä?

On kauhean vaikea hahmottaa oikeaa ja väärää kun ei osaa aloittaa edes blogitekstiä aiheesta.

kummastuksissa,

Iida