Kertausta mahdollisille uusille bloginlukijoille: pidän kielestä, sanoista ja verbaaliakrobatiasta. Minulla on ongelma lehtien ja kirjojen kanssa. Sanat ovat kauniita ja kirjoittaminen ihanaa. Tällä introlla voitaneen käydä seuraavan terminologiahaasteen eteen. On kyse aikuisista, aikuisista partiossa ja erilaisista sanoista ja termeistä, joilla aikuisia kuvataan. Olen hämmentynyt. Mikä tarkoittaa mitäkin? Mikä minä olen? Mikä sinä olet? Ja onko tuo kolmas jotain muuta?
Aikuisista on tällä hetkellä käytössä tai olemassa ainakin seuraavia nimikkeitä ja rooleja kun kontekstina on partio.
Aikuinen tuki
Mahdollistaja
Johtaja
Partiolainen
Aikuinen
Aikuinen partiolainen
Partiojohtaja
Kasvattaja
Rekrytoitu
Pestattu
Taitaja
Kouluttaja
Mitä muita termejä, nimityksiä tai rooleja liittyy tai liittäisit aikuisiin? Tämä on tärkeää, koska aikuisuuden hahmottaminen sen eri osissaan vaatii käsitteitä ja karttaa. Pitäisi päivittää se näkemys, mikä meillä järjestössä ihan oikeasti on aikuisista koko kirjossaan ja laajuudessaan. Kun sisäinen selvyys saadaan aikaiseksi, on ehkä mahdollista pystyä viestimään partiosta paremmin myös ulospäin. Ehkä vielä tänä vuonna www.partio.fi sivujen aikuisosio oikeasti kertoo, mistä aikuisena olemisessa on kyse. Osaamme sanoa siellä, mitä on olla vaeltaja partiossa tai tarpoja partiossa mutta emme mitä kaikkea voi olla aikuinen partiossa.
Osallistu sanatalkoisiin! Paremman partioaikuisuuden puolesta!
Paula, partiojohtaja/aikuinen partiolainen/Närhi
torstai 26. helmikuuta 2009
tiistai 24. helmikuuta 2009
Kätevä emäntä
Autoilu on hauska asia silloin kun se sujuu. Kun silmät pysyvät auki ja mieli on virkeä, sää on kirkas mutta ei liian aurinkoinen ja kuskilla ei ole kiirettä minnekään. Ajelen suhteellisen säännöllisesti suh-teellisen paljon työasioiden takia, muuten en sitten juuri jaksaisikaan ajaa vaan istun mieluummin kyydissä tai junassa. Etenkin nyt talvella vakiotyömatkustelu Suonenjoen suuntaan on aika raskasta: en ole viime aikoina pystynyt ajamaan enää yhtä soittoa tätä reilua 300 kilsaa vaan mennen tullen on pysähdyttävä. Nukkumaan.
Autoillessa tulee joskus tilanteita, jolloin on syytä olla erityisen kätevä emäntä. Pitkillä matkoilla pelkkä ajaminen ei riitä vaan autoa pitää myös tankata. Erilaisten muiden nesteiden lisääminen ei kuulu ydinosaamisiini mutta tankkaus on hanskassa. Enkä ole kertaakaan edes yrittänyt lirutella bensaa dieselautoon, tosin ajatus tämän skenaarion realisoitumisesta ei ole mitenkään mahdoton. Naisautoi-lun kunniaksi, käteviä emäntiä ylistämään, on taas kerrottava eräs autotarina.
Ajoin maanantai-aamuna reippain mielin kohti Suonenjokea jo ennen kuutta. Aamukahvit lennossa ja parin tunnin päästä pienet nokoset, sillä silmät ja pää eivät enää kyenneet. Torkkujen jälkeen olin valmis jatkamaan matkaa kun kuului bling ja nopeusmittarin sisälle syttyi oranssi huutomerkki suluissa ja aaltoviivaa alapuolella. Koska vaimean blingin jälkeen mikään sireeni tai palotorvi ei alkanut huutaa päättelin, että hätä ei ole tämän näköinen ja jatkoin matkaa.
Kätevänä emäntänä soitin miehelle. Mies ei vastannut, joten kaivoin auton ohjekirjan samalla esiin ja etsin kohdan ”Merkkivalot”. Siellä opastettiin, että jos autossasi on lisävarusteena alhaisten rengas-paineiden ilmoitussysteemi niin huutomerkki tarkoittaa sitä, että jossain renkaassa paine on säädettyä alhaisempi. Jos systeemiä ei ole niin kyseessä on toimintahäiriö ja ota yhteyttä ammattikorjaamoon. Jaahas, sitten kun vielä tietäisi onko autossani tämä varoitusjärjestelmä vai ei?
No, pysähdyin näppärästi seuraavalle bussipysäkille ja potkin asiantuntevasti kaikki renkaat läpi. Hyvältä näyttää, ei mitään paineongelmia ettäs tiedätte te ohiajavat autoilijat. Taka-ajatuksena kieltämättä oli myös, että jos vaikka huutomerkki katoaisi näkyvistä kun käynnistää auton uudelleen? Käynnistin eikä kadonnut, mutta tein erittäin hyödyllisen löydön! Vaihdekepin vieressä oli namiska, jossa oli ihan sama huutomerkkisymboli ja alla luki SET. Bling vaan ja minä painoin nappia. Mitään ei tapahtunut, valo paloi ja sanoi bling. Mutta kun painoin vähän lisää niin a vot! Merkkivalo sammui eikä enää yhtään blingiä! Matka jatkukoon!
Mies soitti hetken päästä ja valisti, että nappia rämppäämällä olin hyväksynyt alemman ilmanpaineta-son renkaisiin (ilmankos siinä luki SET…). Mielestäni ratkaisin ongelman erityisen näppärästi, joten miehen ehdottama tarkistuskäynti huoltoasemalla tuntui lähinnä harmilliselta pikku yksityiskohdalta. Kokonaisuudet ovat meitä käteviä emäntiä varten!
Tämän urotyön jälkeen olisin ansainnut uuden huulikiillon. Metsätaipaleella ei ollut sopivia kauppoja.
Bling!
Iida
Autoillessa tulee joskus tilanteita, jolloin on syytä olla erityisen kätevä emäntä. Pitkillä matkoilla pelkkä ajaminen ei riitä vaan autoa pitää myös tankata. Erilaisten muiden nesteiden lisääminen ei kuulu ydinosaamisiini mutta tankkaus on hanskassa. Enkä ole kertaakaan edes yrittänyt lirutella bensaa dieselautoon, tosin ajatus tämän skenaarion realisoitumisesta ei ole mitenkään mahdoton. Naisautoi-lun kunniaksi, käteviä emäntiä ylistämään, on taas kerrottava eräs autotarina.
Ajoin maanantai-aamuna reippain mielin kohti Suonenjokea jo ennen kuutta. Aamukahvit lennossa ja parin tunnin päästä pienet nokoset, sillä silmät ja pää eivät enää kyenneet. Torkkujen jälkeen olin valmis jatkamaan matkaa kun kuului bling ja nopeusmittarin sisälle syttyi oranssi huutomerkki suluissa ja aaltoviivaa alapuolella. Koska vaimean blingin jälkeen mikään sireeni tai palotorvi ei alkanut huutaa päättelin, että hätä ei ole tämän näköinen ja jatkoin matkaa.
Kätevänä emäntänä soitin miehelle. Mies ei vastannut, joten kaivoin auton ohjekirjan samalla esiin ja etsin kohdan ”Merkkivalot”. Siellä opastettiin, että jos autossasi on lisävarusteena alhaisten rengas-paineiden ilmoitussysteemi niin huutomerkki tarkoittaa sitä, että jossain renkaassa paine on säädettyä alhaisempi. Jos systeemiä ei ole niin kyseessä on toimintahäiriö ja ota yhteyttä ammattikorjaamoon. Jaahas, sitten kun vielä tietäisi onko autossani tämä varoitusjärjestelmä vai ei?
No, pysähdyin näppärästi seuraavalle bussipysäkille ja potkin asiantuntevasti kaikki renkaat läpi. Hyvältä näyttää, ei mitään paineongelmia ettäs tiedätte te ohiajavat autoilijat. Taka-ajatuksena kieltämättä oli myös, että jos vaikka huutomerkki katoaisi näkyvistä kun käynnistää auton uudelleen? Käynnistin eikä kadonnut, mutta tein erittäin hyödyllisen löydön! Vaihdekepin vieressä oli namiska, jossa oli ihan sama huutomerkkisymboli ja alla luki SET. Bling vaan ja minä painoin nappia. Mitään ei tapahtunut, valo paloi ja sanoi bling. Mutta kun painoin vähän lisää niin a vot! Merkkivalo sammui eikä enää yhtään blingiä! Matka jatkukoon!
Mies soitti hetken päästä ja valisti, että nappia rämppäämällä olin hyväksynyt alemman ilmanpaineta-son renkaisiin (ilmankos siinä luki SET…). Mielestäni ratkaisin ongelman erityisen näppärästi, joten miehen ehdottama tarkistuskäynti huoltoasemalla tuntui lähinnä harmilliselta pikku yksityiskohdalta. Kokonaisuudet ovat meitä käteviä emäntiä varten!
Tämän urotyön jälkeen olisin ansainnut uuden huulikiillon. Metsätaipaleella ei ollut sopivia kauppoja.
Bling!
Iida
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Valkee musta tykkään susta
Viime torstaina olin ensimmäistä kertaa sovittamassa häämekkoja. Alustavaa tutkimustyötä oli kaason ja sulhasen kanssa tehty sekä messuilla että netissä. Jokainen vaalea mekko näyttää suunnilleen samalta ruudulla, värillisissä erona on väri. Kaikki ne ovat kantajansa päällä kauniita, koska mallit harvemmin edustavat keskimääräistä naista mitoiltaan tai naamaltaan. Älkääkä puhuko minulle ihanteellisesta tiimalasivartalosta. Leveä lantio on leveä lantio ja jos vika on töröttävissä lonkkaluissa saakka ei tästä parannuta pelkällä kiinteytyksellä.
No, alustavien tiedusteluiden pohjalta suuntasimme kaason kanssa kuitenkin yhteen helsinkiläiseen liikkeeseen, jossa tuntui olevan valikoimaa ja potkua, jotain muutakin kuin vain tusinamekkoja. Rekeistä löytyi sovitukseen mitä kiinnostavampia iltapukuja, mutta halusin myös sovittaa ihan oikeita morsiuspukuja vaikka ne sitten vaaleita olisivatkin. Täytyyhän sitä nyt edes kerran nähdä, miltä kokovaaleassa näyttää vaikka en sellaista haluaisikaan. Iltapuvuista löytyi yksi helmi ja muutama muu potentiaalinen versio. Oikein edukseni niissä, sopivat leikkaukset ja kauniit värit. Olisin kelvannut hienompiinkin juhliin.
Sovitusjonon viimeisimpinä oli muutama oikea hääpuku. Sieltä, viimeisen puvun sisältä vannealushameesta, kangaskerroksista, rypytyksistä, helmistä ja nyörityksistä löytyi morsian. Puku istui, sopi vartalolle, tuntui hyvältä ja näytti vielä paremmalta. Nyt elän hämmennyksen päiviä. Voisinko todella astella alttarille oikeassa, vaaleassa häämekossa?
pihalla,
Paula
No, alustavien tiedusteluiden pohjalta suuntasimme kaason kanssa kuitenkin yhteen helsinkiläiseen liikkeeseen, jossa tuntui olevan valikoimaa ja potkua, jotain muutakin kuin vain tusinamekkoja. Rekeistä löytyi sovitukseen mitä kiinnostavampia iltapukuja, mutta halusin myös sovittaa ihan oikeita morsiuspukuja vaikka ne sitten vaaleita olisivatkin. Täytyyhän sitä nyt edes kerran nähdä, miltä kokovaaleassa näyttää vaikka en sellaista haluaisikaan. Iltapuvuista löytyi yksi helmi ja muutama muu potentiaalinen versio. Oikein edukseni niissä, sopivat leikkaukset ja kauniit värit. Olisin kelvannut hienompiinkin juhliin.
Sovitusjonon viimeisimpinä oli muutama oikea hääpuku. Sieltä, viimeisen puvun sisältä vannealushameesta, kangaskerroksista, rypytyksistä, helmistä ja nyörityksistä löytyi morsian. Puku istui, sopi vartalolle, tuntui hyvältä ja näytti vielä paremmalta. Nyt elän hämmennyksen päiviä. Voisinko todella astella alttarille oikeassa, vaaleassa häämekossa?
pihalla,
Paula
maanantai 16. helmikuuta 2009
Pelko ja päättäväisyys
Mikä olisi leppoisampaa loma-ajateltavaa kuin pelkääminen. Ajattelin pelkoa ja sen erilaisia tasoja viime viikolla paljon. Tutkin omaa itseäni ja tuntojani, tunnustelin miten pelko kasvaa ajatuksesta ja ruokkii itse itseään mutta myös miten pelkoa voi hallita ja miten se tulee hallituksi. Kun pelko on oikeasti totta, se tappaa itsensä.
Seisoin suksineni jyrkän rinteen partaalla ja katsoin lumista aavaa edessäni. Alle se avautui, niin pitkälle, että auringon häikäisyssä ei nähnyt reunoja eikä loppua. Pudotusta vain ja jyrkkää, iltapäivän sohjoista ja möykkyistä rinnettä. Sydän löi tahtia hitusen kiivaammin ja pikkuisen painokkaammin kuin hetki sitten. Vain muutaman sekunnin seisahdus reunalla ja pelko yritti puikahtaa paikalle. Tiesin sen yrittävän sydämen tahdittamana vallata ja lamauttaa. Ehdin kuitenkin ennen, ehdin sanoa itselleni, että nyt ei voi ruveta pelkäämään ja huiskaisin alas rinteeseen. Sinne se jäi, pelko partaalla roikkumaan.
Kahden kilometrin korkeudessa myrsky tulee yllättäin. Pilvet ja tummuus liukuvat kuin salakuljetettuina päälle, auringosta tulee tuuli ja hattaroista lumimyrsky. On päästävä alas kuten kaikkien muidenkin. Ei näe ketään, ei mitään, eikä mihinkään. Pakko päästä alas, tavoitteena suorittaa mahdollisimman ehjänä. Pelko ei tule vaan päättäväisyys. Se ottaa vallan heti alusta ja sanoo, miten homma hoituu parhaiten eikä anna mitään sijaa sille pelolle, johon voisi olla aihetta. Ei lyöntejä, ei tihenevää hengitystä vaan pelkkää tarkkaa ja maltillista laskemista oli rinne mikä tahansa.
Pelon tunne minussa onkin vain liikaa tilaa ajatuksille.
Paula
Seisoin suksineni jyrkän rinteen partaalla ja katsoin lumista aavaa edessäni. Alle se avautui, niin pitkälle, että auringon häikäisyssä ei nähnyt reunoja eikä loppua. Pudotusta vain ja jyrkkää, iltapäivän sohjoista ja möykkyistä rinnettä. Sydän löi tahtia hitusen kiivaammin ja pikkuisen painokkaammin kuin hetki sitten. Vain muutaman sekunnin seisahdus reunalla ja pelko yritti puikahtaa paikalle. Tiesin sen yrittävän sydämen tahdittamana vallata ja lamauttaa. Ehdin kuitenkin ennen, ehdin sanoa itselleni, että nyt ei voi ruveta pelkäämään ja huiskaisin alas rinteeseen. Sinne se jäi, pelko partaalla roikkumaan.
Kahden kilometrin korkeudessa myrsky tulee yllättäin. Pilvet ja tummuus liukuvat kuin salakuljetettuina päälle, auringosta tulee tuuli ja hattaroista lumimyrsky. On päästävä alas kuten kaikkien muidenkin. Ei näe ketään, ei mitään, eikä mihinkään. Pakko päästä alas, tavoitteena suorittaa mahdollisimman ehjänä. Pelko ei tule vaan päättäväisyys. Se ottaa vallan heti alusta ja sanoo, miten homma hoituu parhaiten eikä anna mitään sijaa sille pelolle, johon voisi olla aihetta. Ei lyöntejä, ei tihenevää hengitystä vaan pelkkää tarkkaa ja maltillista laskemista oli rinne mikä tahansa.
Pelon tunne minussa onkin vain liikaa tilaa ajatuksille.
Paula
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Huoltokatko
Blogissa on huoltokatko, joka kestää viikon loppuun saakka. Kirjoittajat ovat huollettavina Alpeilla. Samalla kerätään myös aineistoa tulevia tekstejä varten. Luvassa on ainakin pohdintaa pelkäämisestä ja pelon eri tasoista. Tavataan taas pian!
lauantai 7. helmikuuta 2009
Menovinkkejä?
Aamu alkoi aikaisesti ja teellä, koska kahvia ei ollut. Näin ainakin kerrottiin, itse en ole tarkastanut. Alkoi myös tavaroiden haalimisella, sillä huomenna lähdetään seikkailulle ja kaikki pitäisi saada mukaan, kaikki ja vähän päälle. Mitenköhän takamuksen käy tällä kertaa? Olisi ne olleet hyvät, jotkut villabokserit, mutta ei ole tullut ostettua joten on pärjättävä ilman. Tai paleltava ja pärjättävä.
Aamuteen ohella nautin aamun sanomalehdistä ja jostain syystä unohduin lukemaan erilaisten seurojen ilmoituksia. Olisikohan tuolla mitään minulle? Kun pijopesti päättyi, olen ihan uusin silmin alkanut miettiä myös muita vaihtoehtoja kuin partio. Kai sitä aikuiselle on olemassa jotain järkevää ja kehittävää muissakin järjestöissä? Olen ajatellut marttoja, mutta pikainen vilkaisu Hyvinkään marttatilanteeseen ei näytä kovin lupaavalta tai oikeammin, se porukka mikä voisi olla huhupuheiden mukaan lupaava, ei pidä itsestään mitään meteliä. Ja minähän en sinne myöskään soita. Olisi se noloa, jos ei sitten haluaisikaan mennä tai eivät haluaisikaan sinne ketään.
Tämän päivän lehdessä oli läjäpäin ilmoituksia erilaisilta yhdistyksiltä. Eläkeläisjärjestöjä, kuulonhuoltoa, 4H:ta ja ne martat. Kokoontuminen keskellä päivää kirkolla vauvansukkien kutomisen merkeissä ei kuullosta siltä, että kuuluisin kohderyhmään. 4H on jo nähty mutta voisi kai muuten olla ihan ok. Kuulossani ei toistaiseksi ole mitään vikaa enkä ihan taida vielä täyttää eläkeläisen kriteerejä vaikka olenkin jo pirun vanha ja ryppyinen. Mihinköhän ihmeen järjestöön sitä liittyisi vielä tällä iällä jos olisi liittyäkseen?
Partio on monella tapaa optimaalinen ympäristö ja systeemi. Me, jotka täällä olemme, tiedämme miten paljoon, moneen ja monelle täällä on mahdollisuuksia. Odotukset olisivat aika korkealla jossain muussakin järjestössä mutta näyttää siltä, että en oikein löydä vaihtoehtoja. No, tavallaan positiivista kai sekin. Partiolainen hautaan saakka, kun muutakaan ei ole.
Paula
Aamuteen ohella nautin aamun sanomalehdistä ja jostain syystä unohduin lukemaan erilaisten seurojen ilmoituksia. Olisikohan tuolla mitään minulle? Kun pijopesti päättyi, olen ihan uusin silmin alkanut miettiä myös muita vaihtoehtoja kuin partio. Kai sitä aikuiselle on olemassa jotain järkevää ja kehittävää muissakin järjestöissä? Olen ajatellut marttoja, mutta pikainen vilkaisu Hyvinkään marttatilanteeseen ei näytä kovin lupaavalta tai oikeammin, se porukka mikä voisi olla huhupuheiden mukaan lupaava, ei pidä itsestään mitään meteliä. Ja minähän en sinne myöskään soita. Olisi se noloa, jos ei sitten haluaisikaan mennä tai eivät haluaisikaan sinne ketään.
Tämän päivän lehdessä oli läjäpäin ilmoituksia erilaisilta yhdistyksiltä. Eläkeläisjärjestöjä, kuulonhuoltoa, 4H:ta ja ne martat. Kokoontuminen keskellä päivää kirkolla vauvansukkien kutomisen merkeissä ei kuullosta siltä, että kuuluisin kohderyhmään. 4H on jo nähty mutta voisi kai muuten olla ihan ok. Kuulossani ei toistaiseksi ole mitään vikaa enkä ihan taida vielä täyttää eläkeläisen kriteerejä vaikka olenkin jo pirun vanha ja ryppyinen. Mihinköhän ihmeen järjestöön sitä liittyisi vielä tällä iällä jos olisi liittyäkseen?
Partio on monella tapaa optimaalinen ympäristö ja systeemi. Me, jotka täällä olemme, tiedämme miten paljoon, moneen ja monelle täällä on mahdollisuuksia. Odotukset olisivat aika korkealla jossain muussakin järjestössä mutta näyttää siltä, että en oikein löydä vaihtoehtoja. No, tavallaan positiivista kai sekin. Partiolainen hautaan saakka, kun muutakaan ei ole.
Paula
maanantai 2. helmikuuta 2009
Käyttöohjeistettu!
Istun kotona intoa piukassa tietokoneella uusi ja säihkyvä laskettelukypärä päässä. No kidding!Laitoin leukaremminkin kiinni ja tässä sitä nyt törötetään kuten Emma 5-vuotta joka katsoi luistelukisat luistimet jalassa. Kädessäni on paras ja yksi ainoista käyttöohjeista, jonka olen koskaan lukenut kokonaan. Tässä valittuja otteita mustasta opuksesta, joka opastaa minua laskettelukypärän käytössä.
"Kädessäsi (tai jo päässäsi) oleva kypärä on GIRO kypärä....blaablaa...blaabaa....Kypärän etureunan tulee sijoittua juuri kulmakarvojen yläpuolelle. Jos etureuna on liian alhaalla et näe uhkaavia vaaroja, kuten jyrkänteen reunaa tai nuoria freestyle hurjapäitä. Jos etureuna jää liian ylös, näytät hölmöltä....blaa....blaabaa.... Laita nyt laskettelulasit päähäsi. Jos kypärä istuu oikein, et pysty raapimaan otsaasi."
" Olet varmaan pannut merkille kypärästäsi riippuvat hihnat. Vaikka ne ovat upeat, ne eivät ole siinä vain poskien lämmikkeenä...blaablaa....blabla.....Miten tiukasti kypärän pitää istua? Niin tiukasti kuin mahdollista, mutta sinun pitää pystyä pureskelemaan energiapatukkaa ja nielemään sitä. Menikö perille?"
Koko hilpeyden lopetti kappale otsikolla "Lakimiehen puheenvuoro". Täysin hulvatonta ja vastustamatonta! Nukun ehkä ensi yön kypärä päässä kunhan olen saanut sen säädettyä niin, etten näytä hölmöltä ja nieleminen onnistuu. Meillä partiossa on kaikenlaista esittelymateriaalia ja lärpäkettä, mutta onko mikään niistä näin koukuttava? Missä ovat meidän kirjoittamamme "Partiohuivin käyttöohjeet noviiseille" tai "Johdatus keskeiseen partiosanastoon" tai "Katu-uskottavan partiojohtajan pukeutuminen"? Kysyn vaan.
kypärä päässä 4ever,
Iida
"Kädessäsi (tai jo päässäsi) oleva kypärä on GIRO kypärä....blaablaa...blaabaa....Kypärän etureunan tulee sijoittua juuri kulmakarvojen yläpuolelle. Jos etureuna on liian alhaalla et näe uhkaavia vaaroja, kuten jyrkänteen reunaa tai nuoria freestyle hurjapäitä. Jos etureuna jää liian ylös, näytät hölmöltä....blaa....blaabaa.... Laita nyt laskettelulasit päähäsi. Jos kypärä istuu oikein, et pysty raapimaan otsaasi."
" Olet varmaan pannut merkille kypärästäsi riippuvat hihnat. Vaikka ne ovat upeat, ne eivät ole siinä vain poskien lämmikkeenä...blaablaa....blabla.....Miten tiukasti kypärän pitää istua? Niin tiukasti kuin mahdollista, mutta sinun pitää pystyä pureskelemaan energiapatukkaa ja nielemään sitä. Menikö perille?"
Koko hilpeyden lopetti kappale otsikolla "Lakimiehen puheenvuoro". Täysin hulvatonta ja vastustamatonta! Nukun ehkä ensi yön kypärä päässä kunhan olen saanut sen säädettyä niin, etten näytä hölmöltä ja nieleminen onnistuu. Meillä partiossa on kaikenlaista esittelymateriaalia ja lärpäkettä, mutta onko mikään niistä näin koukuttava? Missä ovat meidän kirjoittamamme "Partiohuivin käyttöohjeet noviiseille" tai "Johdatus keskeiseen partiosanastoon" tai "Katu-uskottavan partiojohtajan pukeutuminen"? Kysyn vaan.
kypärä päässä 4ever,
Iida
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
