Egotripin kanssa olen ajellut enemmän ympäri Suomea kuin kenenkään muun. Me laulamme kilpaa ja kaasutamme, ohi vaan ja humpsis. Ja taas laulamme, aurinko laskee ja punertaa taivaanrannassa. Väsyttää ihan pikkaisen ja takamuksessa tuntuu auton penkki. Huoltoasemat ja tienviitat vilahtavat ohi, vielä on matkaa ja tunteja. En voisi rakastaa enempää.
Olen opetellut lauluja ja lauluja, siinä auton ratissa, kelannut ees taas ja kuunnellut sanoja. Häälaulua nyt muun muassa, vaikka en toivokaan, että sitä kukaan meidän häissämme laulaisi. On se niin hauska, mutta toivonmukaan sulhasen ystävät eivät koe laulun sanomaa omakseen. Tykkään, että asiat otetaan rennosti, kuten maailmanloppu tai räjähtävät miehet tai se, kuinka senaatintorillekin pääsee jatkossa kun vaan sukeltaa.
Asioilla on tapana järjestyä, sellaisen ohjenuoran kanssa olen yrittänyt elää ja pärjännytkin ihan kohtalaisesti. Eräs takavuosien piirinjohtaja tosin kritisoi: ei voi vaan passiivisesti odottaa ja heittää hanskoja tiskiin! En sitä itse niin edes ajattele, että herran haltuun ja antaa olla. Ennemmin ottaisin leppoistamisen kannalta. Koska aina, ihan aina, asiat ovat järjestyneet jollain tavalla.
Tällä hetkellä aika moni häihin liittyvä asia odottaa järjestymistään. Ehkä ensisijaisesti odotan tietoa morsiuspuvusta, joka on mystisesti kadonnut Ruotsiin. Mutta en suostu panikoimaan, en sitten millään. Ähäskutti. Kyllä meistä Herra ja Rouva tulee kuitenkin, oli mekkoa tai ei.
Iida
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olisipa kiva saada vähän tuoreempia postauksia tähän blogiin, varsinkin häistä.
VastaaPoistaHmmm..mitäpä häistä?
VastaaPoistaNo millaista oli, mitä tunnelmia jäi päällimäiseksi mieleen, mitä tapahtui, ennen kaikkea mitä syötiin ja millainen paikka oli ja erityisesti mitä neuvoja häitä suunnitteleville antaisit? Ymmärrän, ettei kaikkea halua jakaa eikä tarvitsekaan, jotkut asiat ovat yksityisiä, mutta jotenkin sitä odotti kuulevansa edes jossain vaiheessa jotain hääraporttia, kun niitä oli blogissa hehkutettu etukäteen ja ne kai oli jo kesäkuussa. En tosin ole varma, olenko ymmärtänyt oikein (siis että onko tämä vain yhden ihmisen blogi vai useamman, esittelytekstistä huolimatta on tullut fiilis, että vain yhden, mutta voin olla väärässä).
VastaaPoistaJuu, ehdottomasti kirjoitan häistä vielä jonkin jälkipuheen! Tässä kohtaa ongelma ei oikeastaan ole ollut tämä yksityisen ja julkisen raja vaan se, että jostain syystä on kauhean hankalaa saada hääpäivästä mitään kirjoitettua. Monet ovat kysyneet että miten meni ja millaista oli, ja mun vastaukseni on aina ollut leveä hymy ja että kaikki meni ihanasti ja oli mahtava päivä. Kauhean vaikea lähteä erittelemään! Mutta juu, koitan ottaa hieman analyyttisemman otteen ja laitan vielä häärapsan pystyyn lähipäivinä. Ja tuohon 1-3 henkilön problematiikkaan: välillä minulle itsellenikin on hieman epäselvää, kuinka monta henkeä tätä blogia kirjoittaa, mutta on niitä ainakin yksi ;D
VastaaPoista