Luotsivarkaus

Blogikirjoittamisessa yksi päälimmäisiä huomioitani on ollut, että jos ei mitään tapahdu, ei ole mitään kirjoitettavaa. Nerokasta. Jos on pelkkää Strömsöötä ja päivänpaistetta, nuukahtaa niin kirjoittaja kuin luultavasti myös yleisö. Vaikka uusi laskosverhomme (jonka muuten ompelin ihan itse) olisi omasta mielestäni mitä mainioin blgitekstin jos toisenkin aihe, niin haloo, ketä kiinnostaa.

Kun itse touhottaa ja töheltää ympäri maita ja mantuja, tulee matkan varrella kaikenlaista korvan taakse, muutakin kuin vaikkua. Toinen hyvä tapa kerätä aineistoa on jutella, meilailla ja olla ne samat korvat höröllään. Tämän tekstin aiheen Kimble on tarjoillut minulle ja kaikille muillekin jo aikoja sitten eikä kukaan ole toistaiseksi syöttiin tarttunut. On ryöstön aika, pöllin sun luotsiaiheen!

On noussut esiin kysymys siitä, mistä lippukunnassa toimiva aikuinen luotsi saa tukea ja tsemppiä toimintaansa. Mitä meillä on tarjota sille tärkeälle tyypille, joka hoitaa luotsin vastuullista tehtävää lippukunnan ytimessä? Ja ymmärtävätkö kaikki, että luotsi on jotain muuta kuin vartionjohtaja? En yhtään ihmettele, vaikka ihan jo roolin sisäistämisessä olisi jotain vaiheessa, koska on se aikalailla uudenlaista ajattelua. Luotsin luotsaaminen ja toisaalta luotsin luotsailu.

Kyse ei ehkä ole edes vain ja ainoastaan niistä, joilla on luotsin leima otsassa vaan laajemminkin niistä, jotka ovat aikuisia lippukunnassa. Pitäisikö olla tarjolla aikuisverkostoa? Luotsivihjareita? Aikuisretkiä? Aikuisten ohjelmaa? Luotsien tukiorganisaatio? Olisi aika älähtää. Millaista tukea ja huomaamista luotsi kaipaa?

luotaamassa luotsimaailmassa,

Paula