Jos katselet kaupungin ruuhkaa, pystytkö tunnistamaan joukosta partiolaisen? Bongaatko uuden työpaikan ruokalassa kaikki partiolaistaustaiset kerralla? Osaatko sanoa montako partiolaista käy samalla kuntosalilla kanssasi? Partiolaisuus ei ole sellainen asia, joka suoraan näkyisi naamasta tai erottuisi joukosta tuolla tavallisessa maailmassa mutta tilanne muuttuu heti jos laitamme partiohuivit kaulaan. Silloin väittäisin, että lähes jokainen osaa tunnistaa partiolaiseksi. Ulkomaailmalle ehkä juuri se huivi on selkein merkki siitä, kuka on partiolainen ja kuka ei. Mutta mitä huivi oikeasti merkitsee meille itsellemme? Erotetaanko huivilla jyvät akanoista?
Aikuisasioita väännellessä ja käännellessä yksi konkreettisimmista kysymyksistä, joka lippukunnista on noussut, on kysymys partiohuivin käytöstä. Voiko uudelle aikuiselle antaa partiohuivin kaulaan? Tai pitäisikö? Olen oppinut viime aikoina paljon siitä, mitä kaikkea partiohuivi merkitsee ja symboloi. Partiohuivilla tavallinen rahvas erottaa partiolaiset muusta kansasta. Partiohuivi kertoo sitoutumisesta partiotoimintaa, ihanteisiin, aatteisiin ja arvoihin. Partiohuivi tai ainakin huivimerkki ovat asioita, jotka pitää ansaita antamalla lupaus ja ehkäpä käymällä läpi muitakin mystisiä riittejä. Partiohuivi aikuisen tai nuoren aikuisen kaulassa kertoo (elämänmittaisesta) omistautumisesta partiolle ja pyyteettömästä aherruksesta, jota täällä partion hyväksi tehdään. Partiohuivi on myös merkki sitoutumisesta ja pitkän linjan partiolaisuudesta. Partiohuivi on jotain elämää suurempaa, jota emme halua kaikille suoda.
Minulle partiohuivi on merkki siitä, että kuulun partiolaisten porukkaan ja olen yksi muiden joukossa. Partiohuiveja on käytössä viisi aina sen mukaan, missä roolissa olen liikenteessä. Lippukuntahuivia käytän vähiten koska paikkakunnallamme vanhan partio-ohjelman mukaisessa vaeltajavaiheessa on perinteenä ommella itse oma musta-valko-punainen huivi ja se jää yleensä käyttöön. Ko-Gi huivi taitaa olla eniten kaulassa tai vähintään nappulat, lisäksi käytössä on SP:n edustushuivi sekä WAGGGSin huivi pääasiassa silloin kun olen reissun päällä. Toki huiveihin liittyy paljon muistoja, tahroja ja sellaista, mutta turha partiohuivin mystifiointi on....turhaa.
En ymmärrä edelleenkään, miksi me emme antaisi kaikille mukana oleville aikuisille partiohuivia kaulaan osoituksena siitä, että hei tervetuloa meidän porukkaan, kiva kun olet jeesaamassa. Partion tarkoitus ei ole kasvattaa aikuisia eikä vaatia heiltä partiolupausta sitoutumisen merkkinä. Eikö tärkeämpää ole se, että jokainen kynnelle kykenevä on meidän kanssamme samoissa talkoissa tekemässä hommia lasten ja nuorten partiotoiminnan eteen? Miksi emme ottaisi mukaan porukkaan ja antaisi mahdollisuutta tuntea kuuluvansa samaan ryhmään? Äläkä edes yritä sanoa, että aikuinen ei partiohuivia halua. Kyllä, moni haluaa ja jokunen uskaltaa jopa kysyä.
Yksi kummallisimpia kuulemiani kommetteja on lausunto siitä, miten ulkopuoliset sitten luulevat keikkahommissa olevia aikuisia oikeiksi partiolaisiksi jos kaikille annetaan huivi. Voi ziisus. Lopetetaan nyt se nillitys yhden kankaanpalan takia. Joohan.
Paula
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jos sudenpentu saa kaulaansa huivin vain siksi, että on ollut muutaman kukkauden partiossa kenties siksi, että isi tai äiti haluaa lapsen harrastavan partiota, on hyväksyttävä tapa hankkia partiohuivi kaulaan, niin hyvä niin. Miksi samanarvoinen tapa ei voisi olla se, että aikuinen, jolla on 100% määräämisvalta omiin tekemisiinsä, ilmoittaa, että haluaa auttaa partiolaisia silloin täälöin, tai tällä leirillä tai kenties vaikka kolme seuraavaa vuotta. Minä ainakin annan huivin kaulaan, jos aistin aikuisessa sellaista potentiaalia, että hän voi olla mukana muutaman vuoden. Tähän asti onnistumisprosenttini on ollut yli 90%.
VastaaPoistaMeillä yhden seikkailijan isälle tuli ajankohtaiseksi tulevan suurleirin takia liittyä partioon. Isä on ollut innokkaasti tyttärensä kautta mukana koko ajan, kun tyttö on ollut ja oikein innostunut myös hän partiotoiminnasta. Suurleiri oli hyvä mahdollisuus houkutella jäseneksi.
VastaaPoistaJuteltiin sähköpostin välityksellä asioista ja minusta oli mahtavaa lukea sähköpostin viimeinen kysymys: "Onkohan minun 70-luvulla Myyrpartiossa antamani partiolupaus vielä voimassa, jotta voisin käyttää partiohuivia?"
Jos ihminen vielä 40 vuoden jälkeen muistaa antaneensa partiolupauksen ja kysyy, että onko se vielä voimassa, voi olettaa, että ihminen ajattelee huivin kertovan jostain muustakin kuin edes jäsenmaksun maksamisesta (joka on iso asia sekin!). Minä ainakin haluan ajatella, että aikuinen, jolla on huivi, allekirjoittaa partiolupauksen jollakin tavalla. Ainakin ajattelee, että se partio on hyvä juttu. Ei siihen tarvitse lupausta itsenäisyyspäivänjuhlassa kaikkien edessä.
Huivi kaulaan, jos partio on susta Jees!
Hyvä hyvä ja allekirjoitan. Partiossa ihan jokaisen aikuisen täytyy ymmärtää, että täällä tehdään hommia lasten ja nuorten partiotoiminnan eteen tavalla tai toisella, suoraan tai välillisesti, kukin omalla tavallamme, oman aikamme ja elämäntilanteemme mukaan. Todellakin, huivi kaulaan kaikille joista partio on jees!
VastaaPoistaIhmiset saa tekemään suuria osoittamalle niille luottamusta. Mielellään niin, että sitä ei tarvitse odottaa kuukausia tai jopa vuosia vaan heti näytetään, että hyvä kun tulit (tämän kerran) mukaan, me luotetaan suhun. Se tunne kantaa pitkälle ja voi tuoda mukanansa paljon suunnittelematonta vastuunottamista ja innostunutta toimintaa.
VastaaPoistaSen sijaan jos kaikki pitää vapaaehtoistoiminnassa "ansaita", voi varsinkin kiireiseltä aikuiselta tipahtaa osa innosta pois, kun omasta ajasta kilpailee ihmisestä riippuen opinnot, työ, perhe, ylityöt, muut velvoitteet ja harrastukset.
Huivi kaulaan siis kaikille innokkaille ja sitä haluaville heti eikä vasta siellä itsenäisyyspäivän kirkossa. Ei ne lapsetkaan partioon liittyessään ajattele tulleensa monivuotiseen kouluun. Ne on siellä niin kauan kuin on kivaa ja on kavereita (tai vanhemmat pakottaa). Samalla tavalla vanhemmista ihmisistä voi tuntua uuvuttavalta ajatus, että heti pitäisi sitoutua luovuttamaan kaiken vapaa-aikansa tähän. Pitäisi olla riittävää, että on innoissaan mukana silloin, kun se itselle sopii ja sopia sitten asiat sen mukaan, ilman syyllistystä siitä, ettei ole joka viikko tai kuukausi toiminnassa mukana. Keskittymällä jyvien erotteluun akanoista menetetään paljon potentiaalisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää ja viihtyä sitä tehdessään.