Elämäni ensimmäisen kolmenkymmenen vuoden aikana olen pärjännyt aika pitkälle kertomalla aina ajoittain itselleni, että asioilla on tapana järjestyä. Olen tästä kirjoitellut aikaisemminkin mutta muistutettakoon nyt kertaalleen taas kaikille. Ihan oikeasti. Oli miten vintturallaan tai mutkalla niin kyllä, aina asiat ovat ainakin minun hiekkalaatikossani järjestyneet tavalla tai toisella. Jossain kohtaa taivalta löysin myös elämän tarkoituksen tai jos tarkkoja ollaan niin kopioin sen Jaakko Heinimäeltä. Hän joskus sanonut, että elämän tarkoitus on olla kotona. Ei käy vastaanpaneminen.
Näitä kahta suuntaviivaa täydentämään löysin kolmannen ohjenuoran viikonloppuna kun olin partiomatkailemassa Italiassa. Firenzen lentokentän naisten wc:ssä, siinä wc kopin oven sisäpuolella sekä englanniksi että italiaksi. "Push or pull". Hetken naureskelin ristiriitaista ovenavausohjetta kunnes tajusin, miten nerokas se oikeastaan oli ja soveltuvainen elämään yleensä.
Aika harvoin voi suunnitteluvaiheessa olla täysin varma, mikä on oikea toimintatapa ja vie lopulta perille. Liian usein kuitenkin olemme niin jäykkiä ja fakkiutuneita, että se mitä on aloitettu viedään loppuun orjallisesti ja pilkulleen vaikka maailman ympärillä muuttuisi. Ehkä pelkäämme, että kurssinmuutos kesken kaiken olisi viesti siitä, että olemme väärässä emmekä osaa. Tärkeämpää, kuin oman oikeassaolemisen pönkittäminen on kuitenkin kai se, että tavoite tulee saavutettua vaikka alunperin käyttöönotettua työtapaa jouduttaisiin kesken kaiken vaihtamaan. Jos push ei toimi, miten olisi pull?
Siinä sinistä wc:n ovea tuijotellessani ajattelin, mitä tulisi pushin ja pullin jälkeen. Jos ovi ei aukeaisi niillä konsteilla niin miten olisi "lift or slide"? Tai hätätilanteessa "hit or kick"? Eihän sitä aloittaessaan koskaan tiedä mikä konsti lopulta toimii, oli kyse sitten julkisesta vessasta Italiassa tai elämästä yleensä.
tuuppaa,
Iida
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti