sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Luottokamat

Olen jo aikoja sitten luopunut toivosta, että minusta koskaan tehtäisiin Gloria-lehteen juttua Tyylini -sivuille. Siihen tarvittaneen jotain muuta kuin ääriään itkevä vaatekaappi ja kokoelma vanhoja silmälaseja (joiden säilömisperuste on itsellenkin jokseenkin epäselvä. Tietysti jos gepardipilkulliset soikeat muovipokat taas joskus tulevat muotiin niin olen valmistautunut.)

Kukaan tuskin haluaa esitellä lehdessään käsilaukkuni sisältöä tai pyytää minua listaamaan elämäni aakkosia (joissa J ei olisi Jari mutta Ä saattaisi olla Äiti). Todennäköisyys päätyä edes City-lehden luottokama-esittelyihin on erittäin pieni, jos ei jopa menetetty. No, tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy tehdä. Aloitetaan niistä luottokamoista, itsepähän kerjäsitte tai minä tuputin.

Villasukat: kokoelmani koostuu lahjaksi saaduista ja itseneulotuista eikä villasukkia voi koskaan olla liikaa. Loistavat kotona, lentokoneessa, matkoilla, öisin, päivisin, when ever.

Otsalamppu: Aina mukana käsilaukussa kun matkustan. Tarvitaan etenkin partiomatkoilla yhteismajoituksessa kun valoja ei aina viitsi räpsiä päälle hips hips hipsiessään pimeisiin huoneisiin tai raps raps rapistellessaan kirjan kanssa. Mallia Tikka, Eurojamboree 2005 logolla.

Hamppukäsivoide: Ei ole tämän rasvan voittanutta. Parantaa kaikki haavat, myös henkiset, kunhan tuoksuun tottuu (ja sitä alkaa kaipaamaan). Aiheuttaa hämminkiä lentokentillä, lähinnä Kuopiossa.

MP3 soitin / korvatulpat: Käsilaukkukamaa kaikilla matkoilla. Musa korvissa kun nukahtaa illalla voi yöllä horroksessa vaihtaa korvatulpat nappikuulokkeiden paikalle. Takuuvarma tapa olla häiriintymättä kroohista, pyyhistä tai klopseista.

Mustat kangashousut ehkä Lindexistä: Tavallistakin tavallisemmat vähän leveälahkeiset ikivanhat kangashousut, joiden lahkeensuut ovat hieman repsallaan mutta koska ne laahaavat kuitenkin maata niin kukaan ei huomaa. Näillä housuilla voi mennä ihan mihin vaan. Ja minähän menen.

Kännykkä: Siinä on kaikki! Netti, sposti, kalenteri, tekstarit, kamera ja soittaakin voi. Varsinainen elämänlanka.

Kihla- ja vihkisormus: Sormukset muistuttavat siitä, mikä on oikein, totta ja tärkeintä. Niiden kanssa olen aina kotona.

suklaapunaviinikakusta ilahtuneena,

Iida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti