Häähirviö

Seisoin keskiviikkona tunnin Akateemisen kirjakaupan alakerrassa, paperiosastolla, ja aloin vähitellen ymmärtää miten morsiamista tulee hirviöitä. Olen varma, että myyjät hymyilivät tietäväisinä toisilleen: tuossa on nyt taas sellainen. Tunnistavat varmasti tapauksen, jossa naisihminen kävelee kolmen eri paperihyllyn väliä jokin värimalli kädessään ja yrittää mätsätä kuorta, kartonkia ja paperia. Kävelee, soittaa sulhaselle ja tarkistaa minkä paksuinen kartonki menee printteristä läpi. Kävelee taas, toiseen suuntaan, kirjekuori kädessä ja yrittää saada kaikki osat sopimaan toisiinsa. Kaivaa esiin vielä postimerkin, siinä on pinkkiä ja turkoosia. Uusi kierros toiseen suuntaan. Uusi puhelu.

Olen tähän mennessä ollut ehdottomasti sitä mieltä, että häistä ei oteta turhaa stressiä. Turhan stressin määritelmä joutui kuitenkin viikolla koville, kun hortoilin siellä paperiosastolla. Enkä takuulla ole ainoa, ensimmäinen tai viimeinen morsian, joka on jo kertaalleen ostanut korttikartongit yhdessä siipan kanssa, kunnes huomattiin, että eri reissulla ostetut kuoret eivät näytäkään sopivan kartonkeihin ja ovat itse asiassa kivemman näköiset ja joihin (siis kuoriin) sitten lähdetään etsimään uusia kartonkeja sekä kirjepaperia, jotta kutsun kokonaisuus olisi harmoninen ja silmää miellyttävä.

Miksi, oi miksi, tästäkin tuli hetkellisesti näin hankalaa? Onko sillä oikeasti väliä, miten postimerkki sopii korttiin tai kuori liitekirjeeseen? No, riippuu siitä keneltä kysytään ja miten asiaa ajattelee. Naimisiin menemisen kannalta sillä ei ole mitään väliä. Jos postimerkin ja kutsukortin saumaton liitto olisi toimivan avioliiton salaisuus, perustaisin avioliittoneuvonnan hääpareille ja tienaisin omaisuuden. Arvostan kuitenkin itse kokonaisuuksia, sitä että asiat on mietitty loppuun saakka mutta rennosti, ilman turhaa pingotusta. Keskiviikko meinasi mennä pingotuksen piikkiin mutta onneksi tilanne tuntui ohimenevältä.

Ei tullut turkoosia korttipohjaa vaikka sellainen olisi ollut ihku. Tuli jotain muuta ja Tiimarista vähän päälle. Kutsut on tarkoitus askarrellapaskarrella huomisen aikana loppuun, joten sen jälkeen tiedetään miten kävi. Mallikutsu näyttää ainakin ihan kivalta. Meidän näköiseltä ja viihtyisältä. Ja jos nyt kaikki linjat eivät ole tapettiveitsen jäljiltä ihan priimoja tai liima näkyy liimatun alta, niin ei oteta siitä mitään stressiä, sillä häiden tarkoitus kokonaisuutena on kai jotain ihan muuta, kuin saada aikaan mahdollisimman näyttävä show tilpehööreineen ja rimpsuttimineen.

Kaikkein mageinta on kuitenkin olla me.

Iida Höpsytin-Huijuska