Olen näinä yötyötunteina purkanut sähköpostejani ja tehnyt niiden edellyttämiä toimia parhaani mukaan. Olen luonut Doodleja muutaman, lähettänyt materiaaleja eteenpäin ja suunnitellut uusia settejä tuleviin tapahtumiin. Olen tutustunut YK:n onlinevapaaehtoissivustoon ja luetteloon WAGGGSin sähköisistä materiaaleista sekä yrittänyt pysyä kärryillä siitä, mitä palaveriaikoja olen ristiin ja päällekkäin kenellekin ehdotellut. Voi voi. Tästä tulee itku. Kalenteri lainehtii loppukevääksi kasautuneiden työmatkojen väliin ujutettuja partioasioita tulvatilanteeksi asti. Työmatkojen paras puoli on nykyään se, että siellä voi nukkua pitkiä öitä.
Sähköpostien joukosta löytyi ilmeisen retoriseksi tarkoitettu kysymys, joka ei antanut ohittaa itseään ihan noin vaan. Vastaushan nyt on ihan selvä, mutta silti tuntui, että sen jäsentäminen veisi aikaa. En halua ajatella enkä pohdiskella, mutta en voi myöskään siirtää meiliä arkistoon jos en mutustele sitä ja saa nielaistua jonkinlaisena kappaleena. Kysymys siis kuuluu: kuinka todennetaan, että aikuiset lisäävät lippukunnassa toiminnan laatua?
Sanopa se? Sankari?
Paula
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
no niin siis eikö tarkoituksena ollut, että aikuinen tuki takaisi onnistuneen toiminnan? jos näin on, niin kiinnittäisin huomiota toimintasuunnitelman toteutumiseen. Haasteeksi jää, miten voidaan mitata yksittäisten tapahtumien laatua (aloitimme päivittämään koulutusten laadunvalvontaa). Toinen iso pointti, mikä tuli mieleen on että partiolaiset toimivat lippukunnissa läpi ikäkausia, sudenpennusta vaeltajaksi. Toisaalta ikäkaudet voivat pysyä "oikean kokoisina" myös uusilla partiolaisille. Elikkäs voisiko laatua mitata myös sillä, että uusia nuoria liittyy partioon minkä ikäisenä tahansa?
VastaaPoistaNo, jokatapauksessa keskittyisin tuohon toimintasuunnitelman toteutumiseen. Lippukunnan tehtäväksi jäisi varmistaa, että i) kokouksien johtajat ovat nuoria, jotka päättävät partiossa ii) kokoukset ovat partio-ohjelman mukaisia ja partiomaisia, ei kerhoja.
On vielä epäselvää, mikä on luotsi ja mitä se nyt oikeasti tekee. Onko meillä esimerkkiluotsia? Kai meillä on... Onko tehtävät juuri sellaisia kuin ne on ohjelmauudistusprojektissa on kuvattu. Kenen vastuulla olisi järjestää luotsivihjarit? No kenenköhän... Aloittaisimmeko Tutka-ryhmän, joka antaa koulutusta ja tukea lippukunnassa toimiville luotseille (Wikipedia: "Luotsit myös seuraavat meriliikennettä TUTKAN avulla sekä tähystäen silloin kun optinen seuranta on mahdollista"). Se jää nähtäväksi...
Hyviä alkuja Kimble! Tähän aikaan illasta kun takana on pakkausta ja porkkanakakun leivontaa ei ole ihan kauhean terävä pää, mutta yhden ajatuksen toisin till. Aikuiset tuovat laatua toimintaan silloin, kun kaikilla lippukunnassa on mahdollisuus itselle sopivankokoiseen tekemiseen ja kokonaisuus on siksi hanskassa. Tekee mieli myös lisätä myös se, että aikuisten viihtyminen ja toiminnassa pysyminen vaikkakin sitten vaihtelevilla ajankäyttömahdollisuuksilla voisi olla yksi huomioitava asia, ei itsenäisesti mutta yhdistettynä muihin kriteereihin. Tästä täytyy jatkaa vielä joskus, mutta ei nyt. Krooh.
VastaaPoistaTähän ei varmaankaan löydy yhtä tai edes montaa suoraan mitattavaa kriteeriä. Niin paljon riippuu ihmisistä, heidän luonteestaan, elämäntilanteestaan ja kiinnostuksistaan. Vai pitääkö toimivan lippukunnan kriteeriksi asettaa tietyntyyppinen lippukunnanjohtaja tai tietyntyyppiset aikuiset?
VastaaPoistaOlen juuri saanut todeta, että toiminta ja sen suunnittelu voi olla yhtä laadukasta oli toimijoina sitten aikuiset, vaeltajaikäiset tai samoaja-tarpojaikäiset. Mutta, että paras vaihtoehto kaikista on sopiva sekamelska eli kun jokaista ikäkautta on sopivassa suhteessa ja kaikki auttavat ja tukevat toisiaan.
Mutta tärkeintä kaikessa suunnittelussa, tekemisessä, uudistamisessa ja partioinnissa yleensä (ja elämässä) on, ettei unohdeta käytännön merkitystä ja taitoja. Liika teorisointi tekee asioista liian vaikeita toteuttaa ja se taas vie tekijöitä.
Kaiken pitää lähteä käytännöstä.