Kalpeaa kanaa tomaattikastikkeessa

Paluumatkalla Zürichistä Helsinkiin. Koneessa on kuuma ja silmäluomissa painaa kolmen päivän tiivis uurastus. Aurinkoisissa alppimaisemissa, Our Chaletn idyllistäkin idyllisemmässä ympäristössä mutta niin kiivaasti kasvussa ja jäsenmäärässä kiinni, että sisätilan seinät tulivat taas tutummiksi kuin hanget ja uskomattoman upeat maisemat. Onneksi huoneessa oli sentään ikkunoita. Mieli askartelee jäsenmäärissä, aikuisasioissa samalla kun suuta haukottaa ja joku pieni ääni pohtii aamun pakkaustarpeita. Työmatkalle heti heräämisestä. Onneksi slidet ovat jo valmiina vaikka ihminen ei olisi.

Omaan maailmaani lentokonepartio on hyökännyt kuluneena vuonna isommankin armeijan voimalla. Lisäksi kalenteriin tietysti työmatkat niin yht´äkkiä muutaman päivän paloista tulee peräkkäisiä, pitkiä ja tarkkaan aikataulutettuja. Kun selviän kahdesta päivästä autolla on edessä seuraava lento jo kolmannen päivän aamua. Siviilielämä seikkailuineen on onneksi vahvasti kaiken muun joukossa eikä niillä reissuilla tarvita läppäriä. Muutama viikko ja istun taas koneessa kohti Alppeja, mutta sillä kertaa mukana ovat sukset. Älkää taaskaan soittako. En ole teille olemassa.

Epätoivon tihentymä, jotenkin niin lukion äidinkielen opettajani kuvaili Hamletin kohtausta, jossa päähenkilö tajuaa mitä on tapahtunut. En tiedä, miksi tuo yhtenä pienenä sanomisena on jäänyt niin hyvin mieleen. Vielä vähemmän käsitän, miksi asia on nyt ajatuksissa. Epätoivon tihentymä. Murjottavat munkkipossut. Toinen lemppari-ilmaisuni ja niin minä istun täällä lentokoneessa tunnin päässä Helsingistä miettimässä Hamletia ja huoltoasemien munkkivalikoimaa. Kalpeaa kanaa tomaattikastikkeessa. Lentokoneruokaa takaraivoon.

Ehkä on niin, että yli 11 kilometrin korkeudessa kun yö on saartamassa minut ja muut, alkavat aivot pehmitä. Ajatus harhailee mennessä ja tulevassa, kaikessa relevantin ja täysin absurdin välillä. Jos nyt laittaisin nappulat korviin, vastaisiko B-P? Kotona odottaa kuitenkin pino vaatteita, jotka vaihdan yön pimeinä tunteina laukkuun likaisten tilalle. Partiopapereiden sijaan pakkaan työpapereita, untuvatöppösten sijaan jotkut vakavammat ja kopsottavat.

Huomaan sopineeni skypekokouksen joka kuun kolmannelle keskiviikolle klo 22 Suomen aikaa. Tulipahan taas. Sekin.