Pidän kovin paljon lehdistä. Selattavista, luettavista ja säilytettävistä lehdistä. Pääasiassa tilattavista lehdistä, sillä pyytämättä tulevissa lehdissä ei yleensä ole sellaista sisältöä, joka kestäisi säilömisen ja uudelleen innostumisen. Iloitsen tartuttavista ja ajatteluttavista lehdistä, myös ostettavista mutta en niinkään sähköisistä lehdistä. Ne eivät kestä junaa tai illan viimeisiä lukuhetkiä peiton alla. Lehden tulee olla siinä ja mukana, laatikossa ja saatavilla, aina antamassa kun minä tahdon.
En tilaa montaakaan lehteä tai... mikä sitten on monta, kuinka monella sormella lasketaan. Vuosikausia uskottuni on ollut Image. En ymmärrä miten siihen olen koskaan päätynyt, mutta lehdessä ja sen paperissa on jotain läheistä. Tarinoissa ja kolumneissa sellaista, mikä kestää aikaa ja antaa itsestään, ihan itsestään. Rakastan Novitaani. Uusia neuleohjeita, uusia lankoja, uusia ideoita ja tuskaa siitä, että aikaa ei ole tarkoitettu vain neulomiselle. Nirhauma vasemman käden etusormen päällä on todisteena kuitenkin, puikkojen kalkkeesta ja langaan suhinasta. Pitkästä aikaa. On ollut aikaa nirhata.
Isona, kun olen nirhattu ja enemmän. Arvaa mitä.
Paula
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti