Uusi alku

Kolme vuotta sitten, vuoden toisena päivänä, kirjoitin elämäni ensimmäisen kerran blogia. Miten nopeasti siihen jäikään koukkuun! Varapaavin partio- ja elämäntuska tallentui harvakseltaan tai useammin pijoblogin sivuille. En koskaan lue vanhoja tekstejäni, koska ne ovat aina oman hetkensä ja aikansa kuva. Kolmessa vuodessa muuttui niin moni asia, että pelkään, mitä kaikkea itse muistaisin tekstien takaa ja välistä. Varmasti ihania huippuhetkiä, mutta myös niitä synkkiä päiviä, joihin ei tee mieli palata.

Nyt alkaa kuitenin taas kokonaan uusi elämä! Uusi vuosi, uusi blogi ja uusi Paula. Enää en kirjoita varapaavina vaan sanotaanko nyt vaikka.... partiojohtajana takarivistä, ensi kesän morsiamena ja elämänjanoisena nuorena naisena pohjoiselta Uudeltamaalta. Kirjoitan varmasti vähän erilailla kuin ennen, sillä valehtelisin jos väittäisin, etteikö varapijon titteli vaikuttanut teksteihin aiemmin. Kirjoitin ja kirjoitan aina tosissani ja rehellisesti, mutta joskus kyllä aiheista ilman kipinöitä silmissä ja tulta. Koska joku on ajankohtaista ja oikein ja siksi tarpeellista saada blogipostaukseksi. Ehkä jatkossa on vapaampaa ja voi vaikka olla kirjoittamatta partiosta kokonaan, jos niikseen tulee.

Olisi kiva jos tulisit messiin. Olisi kiva jos juteltaisiin tekstien kautta. Olisi kiva, jos paronitar saisi susta vakkarivieraan.

HRH,

Paula