Porkkanoita aikuisille

Tarkennetaan nyt heti alkuun, että työnantajani ei ole maksanut minulle mitään seuraavasta kommentista enkä myöskään kirjoita sitä pistooli otsalla. Enkä itse asiassa edes tiedä, mahtaako kukaan työkaveri näitä blogirustauksia lukea? Mutta aina joskus, silloin tällöin, pidän työpaikastani ja työtehtävistäni todella, todella paljon. Tänään on ollut sellainen päivä. Olen tehnyt ihan normaaleja, puuduttaviakin töitä, mutta hymy huulessa ja strömsöön vallitessa. Päivässä on ollut extraa ja ihanaa, työsuhde-etua aamusta iltaan.

On lupa tehdä jokunen päivä kuukaudessa etätöitä kotoa käsin. Avata kone aamulla, ottaa kahvia kuppiin, vetää untuvatöppöset jalkaan ja aloittaa työnteko. Omassa kotona ja kaikessa rauhassa. Puhelin toki soi ja sähköpostia viuhuu, mutta töiden tekemisen fiilis ja aikaansaannos on jotain ihan muuta kuin normaali avokonttoriolosuhteissa. Kotona pystyy keskittymään, paneutumaan ja tekemään ihan erilaisella intensiteetillä. Minä, kone, muistikirja, paperipinot, alkava aamu ja keltainen poppanaliina. Come what ever may.

Toinen työsuhde-etu, joka on minulle rakas, on työnantajani halu tukea kropan rääkkäystä liikunnalla. Tänään laitoin kesken iltapäivän koneen kiinni ja livistin tunniksi liikuntakeskukselle. Missään en näytä niin hyvältä kuin jumppasalin peilissä kun hiki valuu ja lihakset huutavat mutta liike ei lopu. Suihkun ja välipalan jälkeen, kone auki ja takaisin työmaailmaan. Autuus ja onnellisuus.

Työsuhde-etuja on toki muitakin, puhelin ja auto, työnantajan kauppa ja sellaisia. Ei nyt romaaniksi saakka mutta listaksi kuitenkin. Arvaa mitä ajattelin seuraavaksi? Yritin listata mutta listaa ei vaan synny. Ajattelin partion "työsuhde-etuja" meille luottamushenkilöille. Mitäköhän ne mahtaisivat olla? Älä sano, että vakuutus ja Partio-lehti, alennuksia retkeilymajoista. Ihan kiva joo ja muttei arkipäivässä kovin relevanttia. Kelpuutan listalle partiokaupan alennukset, mutta oikeasti hei: mitä etua meille isoille ihmisille on siitä, että olemme partiolaisia? Millä eduilla meidän sitoutumistamme ja motivointiamme voisi tukea?

Jos partion jäsenkortilla saisi jotain muutakin kuin puhtaan omatunnon ja hyvän mielen voisi sen hankkiminenkin olla houkuttelevampaa. Lupa kutsua itseään partiolaiseksi ja toimia rekrytoituna aikuisena pestissä ei ihan riitä. Ehkä riittävän merkittävistä etuuksista voisi itsekin maksaa niinkuin maksetaan työsuhdeautoista ja puhelimista?

Kepit piiloon, porkkanoita aikuisille!

Paula