Herra Läiskis

Uimalassa on vain kaksi rataa varattuna matkauimareille. Toista mennään alusta loppuun ja toista lopusta alkuun. Ees taas, yhteensä 50 metriä, ja sitten uudestaan. Ees taas. Vähän ahdasta. Ees taas. Aika ja matka kuluvat. Jos hyvä tuuri käy, pääsee melkein tyhjälle baanalle, uimaan omassa tahdissa ja vauhdissa. Yleensä ei pääse, sillä uimala ei ole oma vaan muidenkin käytössä. Pahimmil-laan reitillä on niin täyttä, että on vaikea pysyä pitkulaisena ja pinnalla, koska vauhtia ei ole ja jalat meinaavat vajota pohjaan. Viimeksi kävi juuri näin. Ja sitten ihmiset kasaantuvat samaan sumppuun ja ollaan nalkissa. Paitsi Herra Läiskis.

Herra Läiskis on se uimalakkinen ja uimalasinen herra, joka hirmuisella vauhdilla muka-kroolaa ees taas, siinä meno- ja tulokaistan välissä. Törmää molemmissa päissä johonkuhun mutta jatkaa sa-maan tapaan. Herra Läiskis vaan läiskyttää menemään. Pläts, pläts, pläts. Mitä suurempi plätsäys ja roiskuna sitä paremmin Herra Läiskis kuvittelee kroolaavansa. Herra Läiskis on pelottava ja piittaama-ton emmekä me muut pidä Herra Läiskiksestä, mutta emme sano kuitenkaan mitään. Koitamme väis-tää törmäykset ja kiusallamme vähän bloggaamme, mutta siinä se.

Uima-altaassa Läiskisten kanssa pystyy vielä jotenkin elämään. Läiskis on kuitenkin vain karvainen mies uimahousuissa ja lakki päässä. Uima-altaan ulkopuolella läiskisten kanssa on kuitenkin haasta-vampaa. Läiskiksellä on luultavasti paljon ääntä ja riittävästi pokkaa, pahimmilla jopa organisatorisesti sellainen asema, että heidän läiskyttelyynsä on vaikea puuttua. Työpaikalla on vaikea paeta poreal-taaseen ja odottaa Läiskiksen menevän ihan kohta pois.

Mutta miksi Läiskis läiskyttää? Ylemmyydentunto muita kohtaan on ehkä yksi syy, osaamattomuus voi olla toinen. Voi Läiskikset, jos ette vain osaa ja olette epävarmoja, lopettakaa läiskytys. Kohta teistä ei enää tykkää kukaan ja takaisinpäin on vaikea palata. Herra Läiskis, takaisin ruotuun sieltä!

mutruna,

Iida Ensimmäinen