Tässä ei ole mitään ihmeellistä

Eilen oli uuvuttavan hyödyllinen päivä. Työpaikalla istuin kokouksessa aamusta alkaen ja oman esityksen vuoro oli luonnollisesti siellä viimeisten joukossa. Olin valmistautunut hyvin ja perusteellisesti, sillä piti osata kertoa, miksi meillä tietyt asiat ovat paremmin kuin muilla. Olin tehnyt esityksen ja tarkastanut faktoja, konsultoinut viisaampia ja testannut itse. Oli mielettömän hyvä fiilis seistä siellä auditorion edessä kertomassa, kun itselle oli niin vahva varmuus omasta asiastaan. Samassa syssyssä kerroin myös muista ajankohtaisista muutoksista. "Tässä ei ole mitään ihmeellistä." Uskoin ja luotin itsekin.

Töiden jälkeen lähdin asemalle Aikuisuuden pyöreään pöytään. Pelkkiä avoimia kysymyksiä, pohdintaa oikeista termeistä ja siitä, minkälaisia aikuisia meidän todella kannattaisi lähteä lähestymään. Mielipiteitä ja kannanottoja, omia fiiliksiä muiden seassa. En voi väittää, ettäkö aikuisasia olisi ollut kovinkaan selkeä kenellekään enkä sellaista toki odottanutkaan. Oli paljon ihmeellistä ja pohdittavaa niin monessa asiassa.

Kotiin ajellessa mietin, miksi päiväinen sanoma tuntui niin tutulta. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Se pyöri päässä ja haki lähdettään, kunnes iltamyöhällä sen keksin. Meidän piirimme taloudenhoitaja Esa on tehnyt minuun monta kertaa lähtemättömän vaikutuksen. Kun Esa sanoo, että tilinpäätöksessä ei ole mitään ihmeellistä, luotan siihen täysin ja mutisematta. Esan siviilityö on sellainen, että ei tulisi mieleenkään epäillä.

Aikuisasiat saavat pään helposti pyörälle, koska avoimia kysymyksiä on niin monta. En tiedä edes, missä muodossa toimintamallit ja speksaukset joskus tulevat valmiiksi. Olisi ihanaa, jos joskus ensi syksynä kun tuloksia kaikista näistä keskusteluista ja työstämisistä on olemassa, voitaisiin olla kaikki sitä mieltä, ettei tässä ole mitään ihmeellistä. Että kaikki on tosi luontevaa ja ihan normaalia ja perustuu faktaan sekä yhteiseen prosessointiin ja nyt vaan on saatu uusia välineitä ja termejä sille, mitä on jo ainakin jossain tehty koko ajan.

Kun ei tässä kai ole mitään ihmeellistä.

Paula