Partioni on melkein pelkkää aikuista, joten ei ihme jos pää ei pääse niistä asioista eroon ei millään. Istun lentokentällä Helsingissä odottamassa konetta, joka vie minut loppuviikoksi työstämään aikuis-asioita ja tuomaan toivottavasti tuomisina ison nipun hyviä juttuja meille Suomeen käytettäviksi. Töis-sä en ole tästä tai muistakaan tämän tyyppisistä reissuista kovin suurta meteliä pitänyt, sen verran, että on laillista vapaata ja keskeisin väki tietää missä se taas tällä kertaa luuraa. Tänään siinä lähipii-riä briiffailin ja totta kai, kiinnostihan se, mihin tällä kertaa matka ja miksi. Aina on tarve selittää.
Kysymys siitä, olenko lähdössä loma- vai työmatkalle, on minulle aina vaikea. Ei tämä ole lomaa mut-ta ei toki palkkaduuniakaan vaan jotain siltä väliltä. Loma on sellaista aikaa, jolloin ei olla töissä eikä partioreissussa, lomalla ollaan ja tehdään toisen puoliskon kanssa tai kavereiden tai perheen. Tällaiset seminaarireissut partion piikkiin ovat toki aikaa poissa töistä, mutta en silti haluaisi puhua lomasta. Ja siksi on tarpeen joka kerta selittää. Selittämisestä tulee huono omatunto. Miksi?
Aikuisuuden pyöreässä pöydässä puhuttiin mm. siitä, onko partio harrastus vai vapaaehtoistoimintaa. Olen pitkään sanonut, että siinä vaiheessa kun partiosta tulee minulle vapaaehtoistyötä on aika lopettaa. Edelleen allekirjoitan tämän siinä mielessä, miten sen aikanani olen ajatellut. Partio ei saa tuntua työltä eikä sellaiselta, että sille antaa saamatta, uhraa tavanvuoksi tai tekee vääristä motiiveista. Olen ajatellut partiota ensisijaisesti harrastuksena, jossa on kivaa ja kehittävää, jotain minulle kaiken ikäisenä, toimimisen paikkoja ja tekemistä, josta on hyötyä myös muille.
Näin ajattelen edelleen, mutta käsitys termeistä on ehkä muuttunut. Kyllä mun partioni on vapaaehtoistoimintaa siinä missä harrastuskin. Unohdetaan ne työ-viittaukset. Jos oikein tarkkaan alkaa ana-lysoimaan niin juuri nyt olen varmaan vapaaehtoistoimijana lähdössä matkalle. En harrastamaan, jos se on jotain, mitä tehdään itseä varten. Ehkä siksi on ihan oikeutettua sanoa, että ei tämä mikään lomamatka ole, koska ei se sitä ole. Jos olisi, mukana olisi tärkein.
Pyöreässä pöydässä pohdittiin muuten myös vapaaehtoistoiminnan vastakohtaa… Pakkotoiminta partiossa… mitä se mahtaisi olla?
lentoon lähdössä,
Paula
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen sitä mieltä, että aikuisten partioharrastus on usein vapaaehtoistyötä. Työtä se ei ole silloin, kun olet osallistujana jonkun muun järjestämässä tilaisuudessa ja sinulla ei ole mitään vastuuta tämän tilaisuuden järjestämisestä. Vapaaehtoistyötä se on aina silloin, kun järjestää jonkun tilaisuuden oli se sitten laumailta tai kilpailu tai mitä muuta tahansa ja samalla on vastuullinen tämän tilaisuuden järjestämisestä. Tämä ei poissulje sitä asiaa, että vapaaehtoistyö voi olla hauskaa ja jos se ei ole hauskaa, niin kyllä se sitten loppuu jossain vaiheessa.
VastaaPoistaHmmm....ymmärrän pointin, mutta onko vapaaehtoistoiminnalla ja vapaaehtoistyöllä siis mielestäsi jotain eroa? Mun päässäni on olemassa vivahde ero ja tästä syystä ainakaan oma partioni ei ole vapaaehtoistyötä mutta vapaaehtoistoimintaa kyllä. Ja harrastustakin, yhdessä tai erikseen.
VastaaPoistatää on aika pitkälti vain terminologiaa. Työhän on mm. "työntekijän ja työnantajan välinen suhde". Vapaaehtoistyö on tavallaan työtä, jota partiopestissä tehdään. Partiokivoineen ja kaikkineen.
VastaaPoistaOlennaista kai on kuitenkin se, miten tehtävänsä tekee, oli sen perustana sitten pesti- tai työsopimus. Molemmissa tulee keskeiseksi sitoutuminen, moraali, asenne jne.
Esim. kuoron johtaja voi johtaa kuoroaan ammattimaisesti olematta palkattu ihminen tai edes ammattikoulutuksen saanut. Voiko laumanjohtaja johtaa laumaansa ammattimaisesti? Minusta voi, joskin en ehkä käyttäisi sanaa "ammattimainen".
"Ammattimaisuus" voisi tarkoittaa sitä, että, niinkuin kirjoititkin, tekee sen ensisijaisesti laumalaisille, ei itselleen. "Ammattimainen" lj vetää illan, vaikkei aina huvittaisi. Hän tarvittaessa tsemppaa itseään, jotta oma väsymys ei veisi lapsilta koloillan riemua.
Mutta hän myös tutkii omaa jaksamistaan ja motivaatiotaan pitemmällä aikajänteellä. Jos ei huvita kovin monta kertaa peräkkäin, ammattimainen toiminta on lähteä ratkomaan sitä ja, vastuunsa tuntien, ottaa vaikka taukoa.
Minusta aikuisen partio on hyvin pitkälle "vapaaehtoistyötä", työtä toisten hyväksi, välillä jopa epäitsekkäästikin. Työ ehkä kantaa jossain tilanteessa paremmin lyhytaikaisten motivaatiopuutesoitten yli. Se toivottavasti myös ohjaa pitämään itsestä huolta, ettei polta itseään loppuun.
t. 'käki Oulusta'